Kolin laskettelurinteiden läheisyys houkutteli lajin pariin 70-luvun alussa. Alkuun homma sujui vuokravälineillä, mutta parin vuoden kuluttua ostin ensimmäiset omat välineet. Ajan myötä ruokahalu vain kasvoi ja 80-luvulla tuli koluttua lähes kaikki mahdolliset hiihtokeskukset Sveitsissä ja Itävallassa.

Melko pitkän hiljaiselon jälkeen olen taas sytytellyt vanhaa kipinää omien poikieni kanssa. Molemmilla näkyy olevan isänsä geenit ja herrat pärjäävät rinteessä jo itsenäisesti pienen opastuksen jälkeen. Seuraava projekti on itselle uusien välineiden hankkiminen, sillä päivittäminen on aina silloin tällöin tarpeen. Myös lumilaudan kokeilu kiinnostaisi.

Iän myötä on oppinut lajissa arvostamaan rentoa ulkona oloa, eikä tavoitteena ole enää hurjastelu ja mustien rinteiden hakeminen. Suosittelen laskettelua harrastuksena jokaiselle luonnossa viihtyvälle.