Muutama viikko sitten sain kuulla radiosta vanhaa uskossa olevaa merikapteenia, joka kuvasi uskossa oloaan laivalla seilaamiseen karikkoisella merellä. Hänen mukaansa uskovan ei tarvitse koluta kaikkia kareja elämänsä matkalla, vaan tärkeintä matkamiehelle on tuntea oikea väylä. Tuo kertomus antoi minulle selvän mielikuvan omalle matkalle ja rohkaisi pysymään nykyisellä kapealla tiellä.
Samainen kapteeni sanoi jo odottavansa pääsyä kirkkauteen. Hän ei puhunut pelosta, vaan hän sanoi jännittävänsä miltä ikuisuus näyttää ja tuntuu. Hänen leppoisa suhtautumisensa oman matkansa loppuvaiheisiin oli liikuttavaa kuultavaa ja rohkaisi varmasti kaikkia kuulijoita. Jotain tämmöistä uskon Herramme haluavan meidän jokaisen tuntevan ja ymmärtävän. Hänen luja usko Luojansa kohtaamiseen kuului jokaisesta sanasta ja äänestä kuului loputon lempeys kun hän muisteli uskontietään, jota hän oli saanut kulkea yli 50 vuotta. Jos missä, niin hänessä kuulin uskonsa löytäneen ihmisen rauhaa ja ymmärrystä elämän lahjaan….